🧭 Kompassi

🔬 Riskipisteytyksen perusta

✅ Interventioiden tutkimusnäyttö

💙 Teoreettinen viitekehys

🇫🇮 Suomalaiset toimintamallit ja oppilashuoltotyö

🎯 Mikä Kompassi on?

Kompassi on moniammatilliseen oppilashuoltotyöhön suunniteltu päätöksenteon tukityökalu, joka yhdistää tutkimusnäyttöön perustuvan riskipisteytyksen ja kunnan käytössä olevan tekoälyavustajan (esim. Microsoft Copilot for Education) tuottaman analyysin. Työkalu on tarkoitettu käytettäväksi oppilashuollon palavereissa ammattilaisten yhteistyövälineenä – ei korvaamaan ammatillista harkintaa, vaan tukemaan sitä systemaattisesti.

Kompassi koostuu kahdesta pääosasta: riskipisteytysalgoritmi, joka laskee kuudelle osa-alueelle pisteet lomakevastauksista, sekä Copilot-promptigeneraattori, joka muodostaa pisteiden ja laadullisten tietojen pohjalta valmiin syötteen kunnan tekoälyavustajalle. Käyttäjä kopioi promptin Copilotiin omalla työasemallaan, ja palauttaa Copilotin vastauksen takaisin Kompassiin, joka jäsentää sen rakenteelliseksi yhteenvedoksi.

📊 Riskipisteytysalgoritmi

Pisteytyksen suunta ja painotusten logiikka perustuvat Gubbels, van der Put & Assink (2019) meta-analyysiin, jossa analysoitiin 75 tutkimuksen aineisto ja tunnistettiin 44 riskidomeenia koulupoissaoloille ja 42 koulupudokkuudelle. Meta-analyysi osoittaa, mitkä tekijät ovat voimakkaimmin yhteydessä pudokkuuteen (esim. luokalle jääminen ja oppimisvaikeudet ovat vahvoja riskitekijöitä).

Osa-alueet, painot ja huolen rajat

Alla olevat painot ovat kehittäjän skaalaus Gubbelsin vaikutuskokojen suhteellisten erojen pohjalta.

Maksimipisteet ovat myös kattoja: osa-alueen pisteet eivät voi ylittää maksimia, vaikka yksittäisiä tekijöitä olisi enemmän. Katot on mitoitettu niin, että osa-alueen kaikki kentät mahtuvat vaikuttamaan: jos kaksi tekijää täyttäisi katon, kolmas ei enää muuttaisi tulosta mihinkään suuntaan.

Osa-alueiden maksimien summa on 59 pistettä, ja trajektorikorjaus voi nostaa kokonaispisteen enintään noin 62,5:een. Tulosnäkymässä näkyvä ”x / 59 pistettä” lasketaan suoraan näistä katoista, jotta luku ei voi vanhentua painotusten muuttuessa.

Riskiluokat

Rajat on kirjoitettu tähän muotoon siksi, että pistemäärä liikkuu 0,1:n tarkkuudella: myös luvut kuten 6,5 ja 24,5 sijoittuvat luokkaan.

Myös riskiluokkien rajat ovat kehittäjän asettamia käytännön työtä palvelevia kynnysarvoja, eivät tutkimuksesta johdettuja absoluuttisia raja-arvoja.

Eskalaatiosäännöt – miksi pelkkä summa ei riitä

Kokonaispistemäärä on osa-alueiden summa, joten se kuvaa hyvin laaja-alaista huolta mutta aliarvioi kapean ja akuutin huolen. Ilman erillistä sääntöä esimerkiksi vahvistettu kiusaaminen olisi tuottanut vain kaksi pistettä eli “matalan riskin”, vaikka koulun osa-alue olisi samalla ollut täysillä pisteillä. Siksi kokonaispisteen päälle on rakennettu läpinäkyvä eskalaatiosääntö, joka nostaa riskitasoa myös silloin kun summa jää pieneksi:

Sääntö vain nostaa tasoa, ei koskaan laske sitä. Kompassi näyttää aina perustelun näkyvissä (“⬆ Riskitaso nostettu – syy: …”), jotta käyttäjä tietää, mistä luku johtuu eikä sitä tarvitse arvailla. Poissaolorajat tulevat suoraan KouluKunnossa-läsnäolomallista: jos kansallinen malli edellyttää toimia, työkalu ei saa näyttää matalaa riskiä.

Toimintavelvoite ja huolen taso ovat eri asioita

Edellisestä seuraa tilanne, joka näyttää ristiriitaiselta: alakoululainen, jolla on 60 tuntia sairauspoissaoloja ja kaikki muu kunnossa, saa 2,5 pistettä ja riskitason KORKEA. Luku ja leima kertovat eri tarinaa, ja pelkkä leima antaa väärän kuvan.

Kyse on kahdesta eri asiasta. Pistemäärä kuvaa huolen laajuutta – kuinka monella elämänalueella asiat ovat solmussa. Riskitason nosto kuvaa toimintavelvoitetta – sitä, että kansallinen läsnäolomalli edellyttää toimia riippumatta siitä, mistä poissaolot johtuvat.

Siksi Kompassi merkitsee tämän tilanteen erikseen. Kun riskitaso on noussut pelkän poissaolomäärän vuoksi eikä yksikään osa-alue ylitä huolen rajaansa, näytöllä, pisteiden erittelyssä ja tulosteessa lukee: ”Toimintavelvoite: läsnäolomalli · pisteytys matala”. Näin ammattilainen näkee heti, kummasta on kyse, eikä jalkansa murtanut kolmasluokkalainen näytä koulupudokkuusriskiltä. Eskalaatiota ei ole poistettu – työkalu ei saa näyttää matalaa riskiä silloin kun malli edellyttää toimia – mutta viesti on nyt yksiselitteinen.

Sama koskee muitakin kapeita huolia. Vastaava ristiriita syntyy aina, kun riskitaso nousee yksittäisestä akuutista havainnosta – vahvistetusta kiusaamisesta, päihteidenkäytöstä, vakavasta mielenterveyden huolesta, perheen kriisistä tai oppilaan omasta kertomuksesta – eikä yksikään osa-alue ylitä huolen rajaansa. Näissä näkyy merkintä ”Kapea mutta velvoittava huoli · pisteytys matala”, ja eskalaation syy on aina lueteltuna sen vieressä. Matala pistemäärä ei tarkoita, ettei asiaa tarvitse hoitaa – se tarkoittaa, ettei huoli ole (vielä) laaja-alaista.

Mihin asteikko on nollattu

Pistemäärä mittaa poikkeamaa tavallisesta oppilaasta, ei etäisyyttä ihanteesta. Ankkuri: “tavallinen kasiluokkalainen”, jonka keskiarvo on 7,9, saa 5,4 pistettä eli riskiluokan MATALA. Vasta siitä ylöspäin luku alkaa tarkoittaa huolta.

Miten ankkuri on laskettu – ja miksi tämä on kerrottava. “Tavallinen oppilas” ei ole mekaanisesti se, joka saa jokaisen valikon keskimmäisen vaihtoehdon. Osalla kentistä ei ole aitoa keskivaihtoehtoa: päihteidenkäytön, käytöksen haasteiden, mielenterveyden ja perhekriisin kohdalla tavallisen oppilaan oikea vastaus on “ei huolta”, ei asteikon puoliväli. Jos jokaisesta valikosta otettaisiin mekaanisesti keskimmäinen, syntyisi oppilas, jolla on samanaikaisesti koulukieltäytymistä, ei yhtään kaveria luokassa ja päihde-epäily – ja pistemäärä olisi 15,5. Se ei ole tavallinen oppilas vaan laskutoimituksen sivutuote.

Ankkurioppilaan vastaukset ovat siis: lievä keskivaihtoehto niissä kentissä, joissa sellainen on aidosti olemassa (lukutaito kohtalainen, motivaatio vaihteleva, opettajasuhde etäinen mutta toimiva, itsetunto vaihteleva, kodin ja koulun yhteistyö vaihtelevaa, oppilaan oma jaksaminen vaihtelee), ja “ei huolta” niissä, joissa keskivaihtoehto tarkoittaisi jo tunnistettua ongelmaa. Poissaoloja ei ole, oppimisvaikeuksia ei ole kirjattu.

Luku 5,4 pätee siis tälle määritellylle profiilille. Se on hyödyllinen ankkuri juuri siksi, että se on yksi tarkistettava luku – mutta se on tarkistettavissa vain, jos määritelmä on tiedossa. Siksi se on tässä.

Tämä on syytä tietää keskivaihtoehdoista: ne kerryttävät pisteitä, koska ne on tarkoitettu tarkoittamaan lievää huolta – eivät ”en tiedä” eivätkä ”tavallista”. Lomakkeen tekstit sanovat sen ääneen: opettajasuhde on ”etäinen mutta toimiva”, itsetunto ”vaihteleva / epävarma”, ryhmään kuuluminen ”vaihteleva – jää välillä ulkopuolelle”. Jos et ole havainnut mitään, jätä kenttä tyhjäksi – silloin se ei kerrytä pisteitä eikä kattavuutta.

Miksi jotkin painot ovat pieniä

Kolmen kentän paino on tarkoituksella pienempi kuin ensivaikutelma antaisi olettaa. Peruste on kussakin sama: näyttö ei kanna suurempaa.

Kielitausta ei siis kerrytä riskipisteitä lainkaan. Kenttä on silti tärkeä ja tallella: se vaikuttaa tuen suunnitteluun – tulkin tarve, S2-tuki, huoltajaviestinnän kieli – ja näkyy riskitekijöiden luettelossa keskustelun aiheena. Riskipisteytyksessä sillä ei ole sijaa: näyttö ei kanna sitä, ja taustaan perustuva pisteytys olisi yhdenvertaisuuskysymys.

Riskiluokkien rajat on ankkuroitu vertailuprofiiliin – tavallinen oppilas on MATALA – eikä väestöjakaumaan, koska sellaista ei Kompassista vielä ole. Rajat ovat pilotissa tarkistettavia lukuja, samoin kuin osa-alueiden katot.

Oppilaan oma ääni pisteytyksessä

Oppilaan omat vastaukset (miltä kouluun tuleminen tuntuu, kuinka hyvin jaksaa opiskella, mietityttääkö jokin) vaikuttavat psykososiaalisen osa-alueen pisteisiin sekä riski- että suojasuuntaan. Lisäksi Kompassi nostaa erikseen esiin ristiriidan: jos oppilaan oma kokemus on selvästi huolestuneempi kuin aikuisten arvio, siitä näytetään huomautus. Ristiriita itsessään on tärkeä havainto – se kertoo, ettei tilannetta vielä ymmärretä.

Trajektorikorjaus ja suojaavat tekijät

Heikkenevä akateeminen suunta lisää 2 pistettä kokonaispisteisiin, huoltajan kuvaama kriisitilanne 1 pisteen ja pitkään jatkunut laaja tuki 0,5 pistettä.

Hyvä vaste aiemmalle tuelle vähentää trajektorikorjausta enintään 0,5 pisteellä – ei kokonaispistemäärää suoraan. Vähennys ei voi viedä trajektoria alle nollan, joten se vaikuttaa vain silloin kun trajektorissa on jotain vähennettävää. Käytännössä: jos oppilaalla ei ole muita trajektoritekijöitä, hyvä vaste ei laske pistemäärää lainkaan; jos suunta on samalla heikkenevä (+2), vähennys on täydet 0,5. Tämä on tarkoituksellista – hyvä vaste tukeen lieventää huolen suuntaa, ei poista jo havaittua huolta.

Suojaavat tekijät vähentävät kokonaispistemäärää: aktiiviset harrastukset, hyvä opettaja-oppilas-suhde, kannustava kotiympäristö, positiivinen tulevaisuusorientaatio, hyvä motivaatio, tuetut vertaissuhteet, oppilaan tunnistetut vahvuudet sekä oppilaan oma myönteinen kokemus koulusta, jaksamisesta ja huolettomuudesta voivat yhdessä vähentää pistemäärää enintään 5 pisteellä. Suojaavien tekijöiden huomioiminen perustuu tutkimusnäyttöön niiden itsenäisestä merkityksestä; tarkka pistevähennys on kehittäjän skaalaus.

Interventiokirjasto – tukitoimet valitaan, ei kirjoiteta

Kompassissa on 38 tutkimusperustaista tukitoimea jaettuna kuudelle osa-alueelle ja kolmelle tasolle: kevyt (yleinen, kaikille sopiva), kohdennettu ja vahva / monialainen. Jokaisella toimella on lyhyt kuvaus ja näyttöperusta näkyvissä valintahetkellä.

Valitseminen kirjoittamisen sijaan palvelee kolmea tarkoitusta:

• Nopeus. Opettajalla on kiire; valinta vie sekunteja, kirjoittaminen minuutteja.
• Vertailukelpoisuus. Kun tukitoimet kirjataan samoilla nimillä, voidaan myöhemmin kysyä, mitkä toimet ovat tässä koulussa tai kunnassa tosiasiassa auttaneet. Vapaa teksti ei mahdollista tätä.
• Perusteltavuus. Näyttöperusta on näkyvissä valintahetkellä, ei erillisessä ohjeessa.

Valinnat tallentuvat arvion mukana ja kulkevat automaattisesti palaverikoosteeseen, oppilaan historiaan ja perheelle annettavaan yhteenvetoon. Kirjasto ei rajoita työtä: vapaa teksti ja AI-generoidut suunnitelmat toimivat edelleen sen rinnalla.

Selkokielinen yhteenveto oppilaalle ja huoltajalle

Kompassi tuottaa arviosta erillisen, selkokielisen yhteenvedon, joka on tarkoitettu oppilaan ja huoltajan yhdessä luettavaksi. Rakenne noudattaa ratkaisukeskeistä järjestystä: vahvuudet ensin, sitten mietityttävät asiat, sitten mitä koulussa ja kotona tehdään, sitten oppilaan oma näkemys, ja lopuksi kuka auttaa ja milloin tilanne katsotaan uudelleen.

Perusteena on lapsen oikeus tulla kuulluksi ja saada häntä koskeva tieto ymmärrettävässä muodossa (YK:n lapsen oikeuksien sopimus 12 ja 13 artikla; oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013).

Seuranta-arvio – yksi polku

Seurannassa on yksi tapa toimia: “🔄 Tee seuranta-arvio” avaa koko lomakkeen esitäytettynä edellisen arvion tiedoilla. Käyttäjä päivittää sen, mikä on muuttunut, ja tallentaa – jolloin syntyy uusi pisteytetty arvio. Rinnakkaista kevyempää merkintätapaa ei ole tarjolla tarkoituksella: kaksi vaihtoehtoista polkua pakottaisi käyttäjän tekemään valinnan ennen kuin hän pääsee tekemään mitään, ja seurannan arvo perustuu siihen, että arviot ovat keskenään vertailukelpoisia.

Seurantatilassa näkyy vertailupalkki: milloin edellinen arvio tehtiin, mikä oli pistemäärä ja riskiluokka, mitkä osa-alueet ylittivät huolen rajan, mitä tukitoimia sovittiin ja mitä viime palaverissa päätettiin. Lisäksi kysytään mitä on tapahtunut edellisen arvion jälkeen.

Pistemäärän kehitys näkyy edelleen kohdassa “📈 Kehitys & yhteenveto”: kehityskäyrä, vaikuttavuusarvio ja osa-aluekohtainen vertailu. “👁 Katso arvio” avaa viimeisimmän arvion luettavaksi avaamatta lomaketta.

Seurannan rytmi

Kompassi ehdottaa seuraavan tarkistuksen ajankohtaa riskitason perusteella, koska sama seurantaväli ei palvele kaikkia: erittäin korkean riskin oppilaalla kuusi viikkoa on liian pitkä aika, matalan riskin oppilaalla turhan tiivis.

Välit ovat käytännön työtä palvelevia suosituksia, eivät tutkimuksesta johdettuja raja-arvoja. Oppilaslistassa näkyy, kenen kohdalla seuranta on erääntymässä tai myöhässä, ja palaverin tarkistuspäivä esitäytetään saman porrastuksen mukaan. Ammattilainen voi aina poiketa ehdotuksesta.

Pisteiden erittely – jokainen piste on jäljitettävissä

Kompassi näyttää arvion yhteydessä täydellisen erittelyn siitä, mistä kunkin osa-alueen pisteet muodostuvat. Palkkia klikkaamalla avautuu lista, jossa jokainen piste on yhdistetty yksittäiseen lomakevastaukseen ja sen painoon – esimerkiksi “Luokalle jääminen +4” tai “Oppilas: kouluun tuleminen tuntuu usein pahalta +1,5”. Erittely näyttää myös trajektorikorjauksen, suojaavat tekijät ja loppulaskelman muodossa perus + trajektori − suojaavat = kokonaispisteet.

Erittely kertoo myös enimmäispisteiden katkaisusta. Jos jonkin osa-alueen tekijöitä on enemmän kuin osa-alueen katto sallii – tai jos suojaavia tekijöitä on tunnistettu enemmän kuin enimmäisvähennys (5 pistettä) – erittelyssä näkyy sekä käytetty luku että se, kuinka paljon tekijöitä on todellisuudessa. Näin sama ruutu ei voi näyttää kahta eri lukua samasta asiasta.

Tämä on tietoinen suunnitteluratkaisu: pisteytys ei ole musta laatikko. Moniammatillisessa palaverissa on olennaista voida kysyä “miksi tämä on korkea riski” ja saada siihen tarkistettava vastaus. Jos jokin erittelyn rivi tuntuu ammattilaisesta väärältä, se on merkki siitä että lomakevastausta tai tulkintaa on syytä tarkentaa – ei siitä, että lukuun pitäisi vain luottaa.

Osa-aluekohtainen kattavuus – mitä lyhyt palkki tarkoittaa

Osa-alue näytetään muodossa “4,5 / 16”. Jälkimmäinen luku on osa-alueen enimmäispistemäärä, ja se on saavutettavissa vain jos osa-alueen kaikkiin kenttiin on vastattu. Siksi erittelyssä lukee palkin vieressä myös “vastattu 3/8”: kuinka moneen kyseisen osa-alueen pisteisiin vaikuttavaan kenttään on tosiasiassa vastattu.

Ero on merkityksellinen. Jos akateemisesta osa-alueesta on vastattu kolmeen kenttään kahdeksasta, luku “4,5 / 16” näyttää vähäiseltä huolelta, vaikka vastatuilla kentillä saavutettavissa oli vain kymmenen pistettä. Vastaamaton kenttä lasketaan nollaksi, ei vastaukseksi “ei huolta” – matala osa-alue voi siis kertoa yhtä paljon siitä, mitä ei ole kysytty, kuin oppilaasta. Erittelyn yläreunassa on tästä huomautus aina, kun jokin osa-alue on vajaa, ja siinä luetellaan vajaat osa-alueet.

Tämä on pelkkä näyttötieto: se ei vaikuta pisteytykseen eikä riskitasoon millään tavalla. Vastaavuus pisteytyksen kanssa on koneellisesti varmistettu – laskuriin kuuluvat täsmälleen ne kentät, jotka kerryttävät kyseisen osa-alueen pisteitä, eivät esimerkiksi saman otsikon alla olevat taustatietokentät.

Kattavuus – kuinka luotettava pistemäärä on

Pistemäärän vieressä näkyy aina, kuinka moneen täytettyyn kenttään arvio perustuu. Tämä on olennainen luotettavuustieto: ilman sitä tyhjä lomake ja aidosti hyvinvoiva oppilas näyttäisivät molemmat “0 pistettä · matala riski”, vaikka ne tarkoittavat täysin eri asiaa.

• Vähintään 70 % täytetty – kattava pohja, pistemäärää voi käyttää keskustelun lähtökohtana.
• 40–69 % – osittainen; täydennä puuttuvat osa-alueet ennen johtopäätöksiä.
• Alle 40 % – ohut pohja. Kompassi varoittaa erikseen ennen tallennusta, koska matala pistemäärä voi tällöin johtua pelkästään siitä, ettei tietoa ole vielä kerätty.

Mitä luku käytännössä mittaa. Lomakkeen 53 kentästä oppilaan oma ääni (6 kenttää) ja huoltajan näkemys (4) ovat vapaaehtoisia, ja kuraattorin sekä terveydenhoitajan osiot täyttyvät vasta kun nämä ammattilaiset ovat mukana. Kattavuus mittaa siis ennen kaikkea sitä, kuinka monen näkökulman varassa arvio on – mikä on koko työkalun lähtökohta:

Mikä lasketaan vastaukseksi. Kattavuutta kerryttää jokainen kenttä, johon on vastattu – myös silloin kun vastaus on “Ei haasteita”, “Ei epäilyä” tai “Ei merkittäviä”. Niissä on kyse aidosta havainnosta, ei puuttuvasta tiedosta. Vain tyhjä kenttä on vastaamaton. Tämä on olennaista siksi, ettei hyvin voivasta oppilaasta tehty huolellinen arvio saa näyttää puutteelliselta: matala pistemäärä on luotettava juuri silloin, kun tiedot on kerätty.

Jotta ero olisi aito, yhdessäkään oppilasta koskevassa valikossa ei ole valmiiksi valittua vastausta. Jokainen niistä alkaa vaihtoehdolla “Ei arvioitu” tai “Ei tietoa”, ja se on myös lähtötila. Koskematon lomake näyttää siksi 0 %:n kattavuutta. Jos jokin kenttä olisi esivalittu “ei haasteita” -arvoon, sovellus ei voisi erottaa sitä oikeasta vastauksesta, ja juuri se ero on koko mittarin tarkoitus.

Poikkeuksena ovat tilavalitsimet, jotka eivät ole vastauksia oppilaasta vaan näkymän asetuksia: arviointitapa (numeerinen vai sanallinen), luokka-aste ja poissaololaskurin tarkastelujakso. Niillä on perustellusti oletusarvo, eivätkä ne kerrytä kattavuutta eivätkä kulje tekoälylle havaintoina. Tämä tarkennus on tässä siksi, että ero on lukijan itse tarkistettavissa lomakkeelta – ja väitteen on kestettävä se tarkistus.

Kattavuus tallentuu arvion mukana ja näkyy myöhemmin oppilaan historiassa, jotta vanhojakin arvioita voi tulkita oikein. Kattavuuden laskentasääntö tallentuu arvion mukana, ja vanhemmalla säännöllä laskettuihin arvioihin sovelletaan niiden omia rajoja – muuten ne leimautuisivat jälkikäteen ohuiksi. Rajat ovat pilotissa tarkistettavia lukuja, samoin kuin riskiluokkien rajat.

Fyysinen terveys riskitekijänä

Fyysinen terveys vaikuttaa pisteytykseen molempiin suuntiin: hyvä terveys on suojaava tekijä ja heikko terveys riskitekijä. Epäsymmetrinen ratkaisu, jossa vain hyvä terveys vaikuttaisi, jättäisi pitkittyvän sairastelun näkymättömiin.

Painotus ei ole kehittäjän oletus, vaan se perustuu suoraan Kompassin päälähteeseen. Gubbels ym. (2019) käsittelee heikkoa fyysistä terveyttä omana riskidomeeninaan ja raportoi sille tilastollisesti merkitsevän yhteyden molempiin ilmiöihin:

Siksi paino on maltillinen: “usein sairas / terveyshuolia” +1 ja “krooninen sairaus” +0,75 – selvästi vähemmän kuin suuren vaikutuskoon tekijöillä kuten päihteet (+2,5) tai vakava mielenterveyden huoli (+2,5). Käytännön perustelu on sama kuin tutkimuksessa: pitkittyvä sairastelu kerryttää poissaoloja ja katkoo opetuksen jatkuvuutta, mikä puolestaan on tunnetuin yksittäinen pudokkuuden ennusmerkki.

Kaksi ilmiötä, jotka eivät ole sama asia

Kompassi arvioi kahta toisiinsa kytkeytyvää mutta erillistä ilmiötä. Läheinen riski on koulupoissaolot ja koulusta irtaantuminen perusopetuksen aikana. Kaukainen riski on toisen asteen keskeyttäminen.

Ero ei tarkoita, ettei perusopetuksessa olisi pudokkuutta. Oppivelvollisuus jatkuu 18 ikävuoteen, joten oppilas ei voi muodollisesti pudota pois perusopetuksesta – mutta tosiasiallisesti hän voi lakata tulemasta kouluun. Erityisesti yläkoulussa on oppilaita, joita ei syystä tai toisesta enää saada tulemaan omaan lähikouluunsa. He ovat kirjoilla mutta poissa. Se on koulun arjen näkökulmasta pudokkuutta, vaikka tilasto ei sitä sellaisena tunne, ja se on yksi vakavimmista yksittäisistä huolenaiheista oppilashuollossa.

Erottelu on siis luonteeltaan tekninen, ei vähättelevä: se koskee sitä, mitä tutkimuskirjallisuus mittaa. Suurin osa pudokkuustutkimuksesta on tehty järjestelmissä, joissa koulun voi jättää kesken 16-vuotiaana, joten “dropout” tarkoittaa siellä eri asiaa kuin Suomessa. Läsnäolo ja kiinnittyminen ovat se, mihin koulu voi tässä hetkessä vaikuttaa – ja ne ovat samalla vahvimpia tunnettuja välittäviä tekijöitä myöhempään keskeyttämiseen. Kun Kompassi puhuu läheisestä riskistä, se tarkoittaa nimenomaan tätä: sitä oppilasta, joka on parhaillaan irtaantumassa koulusta.

Erottelulla on suora seuraus pisteytyksen tulkintaan: sama riskitekijä on eri kokoinen eri ilmiölle. Gubbelsin meta-analyysissä kielteinen kouluasenne on poissaolojen suurin yksittäinen riskitekijä (r = 0,553) mutta pudokkuudelle keskisuuri (0,210). Luokalle jääminen on päinvastoin pudokkuuden suurin (0,365) mutta poissaoloille pieni (0,100). Kodin ja koulun yhteistyö painaa poissaoloissa selvästi (0,272), pudokkuudessa vähän (0,149). Kompassin selitteissä kerrotaan siksi aina, kumpaan ilmiöön mainittu vaikutuskoko viittaa.

Kiusaaminen on mukana eri perusteella kuin muut tekijät

Tämä on syytä sanoa suoraan, koska se poikkeaa muusta pisteytyksestä. Gubbelsin meta-analyysissä kiusatuksi joutumisen suora yhteys koulupoissaoloihin on r = 0,011 eikä tilastollisesti merkitsevä – koko aineiston heikoin luku – eikä sitä raportoida pudokkuudelle lainkaan.

Tätä lukua ei kuitenkaan pidä lukea todisteeksi siitä, ettei yhteyttä ole. Kaksi varausta on tarpeen. Ensinnäkin luku perustuu viiteen tutkimukseen ja seitsemään vaikutuskokoon – ohuin evidenssipohja koko meta-analyysissä. Ei-merkitsevä tulos näin pienellä aineistolla tarkoittaa, ettei yhteyttä saatu näkyviin, ei sitä että sen puuttuminen olisi osoitettu. Sama koskee koko vertaissuhdeulottuvuutta: Gubbelsilla yksikään kolmesta vertaistekijästä ei ollut poissaoloille merkitsevä.

Toiseksi, muu tutkimus viittaa siihen, että yhteys on välillinen. Kiusatuksi joutuminen ei johda poissaoloihin suoraan vaan koulupelon, ahdistuksen ja sisäistävien oireiden kautta: saksalaisessa yläkouluaineistossa (Schwerdtfeger ym. 2023, 195 oppilasta) polku kulki kiusatuksi joutumisesta koulua kohtaan koetun vastenmielisyyden kautta poissaoloihin, ja pitkittäisaineistossa 5.–12. luokalta (2026, 701 oppilasta) sisäistävät oireet ennustivat sekä kiusatuksi joutumista että poissaoloja. Kun Gubbelsin kaltainen meta-analyysi mittaa suoraa kaksimuuttujaista yhteyttä, tällainen polku jää helposti näkymättömiin.

Kompassin kannalta tämä on olennaista, koska välittävät tekijät pisteytetään erikseen ja painavasti: sisäistävät oireet (2 p), mielenterveyden huoli (2,5 p), kielteinen kouluasenne (2,5 p) ja oppilaan oma kokemus siitä, että kouluun tuleminen tuntuu pahalta (1,5 p). Kiusatun oppilaan poissaoloriski näkyy siis pisteytyksessä – se vain kulkee näiden kenttien kautta eikä kiusaamiskentän painona.

Kiusaaminen on Kompassissa mukana ja painottuu silti omana tekijänään, mutta ensisijaisesti lakisääteisen puuttumisvelvollisuuden ja hyvinvointivaikutusten vuoksi – ei suoraan mitatun poissaoloyhteyden perusteella.

Hyvinvointinäyttö on vahvaa erityisesti yhdistelmäroolista. Copeland ym. (2013, JAMA Psychiatry, 1 420 lasta seurattuna aikuisikään): pelkillä uhreilla noin nelinkertainen ahdistuneisuushäiriöriski, pelkillä kiusaajilla nelinkertainen epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön riski, mutta kiusattu-kiusaajilla 14-kertainen paniikkihäiriön ja 10-kertainen itsetuhoisten ajatusten riski. Siksi kiusatun ja kiusaajan roolit lasketaan Kompassissa erikseen. Eskalaatiosääntö puolestaan nojaa suoraan lakiin (POL 29 §): vahvistettu kiusaaminen nostaa huolen tason vähintään kohtalaiseksi riippumatta pistemäärästä, koska koululla on velvollisuus puuttua ja seurata.

Osa-alueiden pisteet eivät ole keskenään vertailukelpoisia

Osa-alueiden katot (akateeminen 16, poissaolot 12, psykososiaalinen 12, perhe 8, koulu 6, vertaissuhteet 5) ovat kehittäjän skaalaus, eivät yhteismitallisia yksiköitä. Osa-alueet eroavat myös siinä, kuinka paljon pisteitä ne voisivat tuottaa ennen kattoa: psykososiaalinen osa-alue voi kerätä lähes 22 pistettä mutta katkeaa kahteentoista, kun taas koulu ja vertaissuhteet eivät katkea koskaan.

Käytännön seuraus: prosenttiosuuksia ei pidä verrata osa-alueiden välillä. “Psykososiaalinen 6/12” ja “koulu 3/6” ovat molemmat 50 % mutta eivät tarkoita samaa määrää havaittua huolta. Vertaa sen sijaan osa-aluetta itseensä ajan yli: onko se nousussa vai laskussa. Kattojen mitoitus on pilotissa tarkistettava asia.

Mitä Kompassi tietoisesti jättää kysymättä

Gubbelsin perhedomaineista kaksi vahvinta pudokkuuden ennustajaa ovat perheen sosioekonominen asema (r = 0,222) ja vanhempien koulutustaso (0,200). Kompassi ei kysy kumpaakaan, eikä se ole puute vaan suunnittelupäätös. Koulu ei kysy perheen tuloista, varallisuudesta tai vanhempien koulutuksesta tarkentavia kysymyksiä, vaikka niillä olisi pisteytyksessä painoarvoa. Sellaisten tietojen kirjaaminen selaimen muistiin tekisi työkalusta tietosuojallisesti ja eettisesti eri tuotteen, ja se muuttaisi palaverin luonteen.

Siksi kysymys on asetettu laveammalle: Perheen kuormitustekijät kysyy talouden, jaksamisen ja kriisin yhtenä kokonaisuutena (”lieviä – kohtalaisia – vakavia”), ja Meneillään oleva perhekriisi erikseen. Ammattilainen voi kirjata havaitsemansa kuormituksen ilman että kenenkään tarvitsee eritellä sen syytä asiakirjaan.

Valinta ei ole ilmainen, ja sen seuraus on rehellistä sanoa ääneen: Kompassi tunnistaa sosioekonomisesti kasautuvaa riskiä järjestelmällisesti heikommin kuin mittari, joka kysyisi asian suoraan. Hiljainen, köyhyyteen liittyvä huoli voi jäädä matalalle pistemäärälle. Tämä on syytä pitää mielessä erityisesti silloin, kun ammattilaisen oma huoli ja pistemäärä ovat eri mieltä.

Päällekkäisen laskennan välttäminen

Sama ilmiö ei saa kerryttää pisteitä täydellä painolla useasta kentästä. Kiusatuksi joutuminen voidaan kirjata sekä koulun osa-alueessa (kiusaaminen-kenttä) että vertaissuhteissa (vertaisasema luokassa). Kiusaaminen-kenttä on ensisijainen lähde, ja vertaisasemassa sama havainto toimii vahvistavana lisätietona pienemmällä painolla – muuten yksi ja sama tapahtuma nostaisi kokonaispistettä kahdesti täydellä painolla.

Kaksi muuta paria kerryttää pisteitä kahdesta kentästä tarkoituksella, koska kentät eivät mittaa samaa asiaa. Nämä on syytä tuntea, jotta erittelyä osaa lukea oikein:

🏫 Poissaolojen portaittainen puuttumismalli

Kompassin poissaolorajat noudattavat KouluKunnossa-läsnäolomallia, joka on kansallisesti käytössä oleva poissaoloihin puuttumisen toimintamalli. Mallissa puututaan viimeistään, kun 12 viikon jaksolla on poissaoloja 10 % tai 20 % työajasta. Tunteina tämä tarkoittaa seuraavaa:

Huomio rajojen luonteesta. Nämä rajat ovat kansallinen sopimus ja hallinnollinen toimintaohje – eivät empiirisesti johdettuja kynnysarvoja. Tutkimus ei tunne selvää kynnystä, jonka jälkeen riski alkaisi: yhteys on jatkuva. Chicagon koko ikäluokan aineistossa (Allensworth & Easton 2007) valmistumisosuus laski 87 %:sta 63 %:iin jo, kun poissaoloja oli 5–9 päivää lukukaudessa – kauan ennen 10 %:n rajaa. Tuoreessa työssä (Wu ym. 2026, 8 891 oppilasta) optimaaliset tunnistuskynnykset asettuivat 3–7 %:iin eli matalammalle kuin vakiintunut 10 %. Suomalaista empiiristä kynnysarvoa ei ole. Kompassi noudattaa kansallista mallia, koska työkalun on puhuttava samaa kieltä kuin koulun muu toiminta – mutta matalampikin poissaolomäärä voi olla aihe huoleen.

Kompassi tunnistaa alakoulun (1.–6. lk) ja yläkoulun (7.–9. lk) automaattisesti valitusta luokka-asteesta ja käyttää sen mukaisia rajoja. Jos luokka-astetta ei ole valittu, käytetään alakoulun tiukempia rajoja. Kaksi ensimmäistä porrasta ovat suoraan KouluKunnossa-mallista (10 % ja 20 % poissaoloa 12 viikon jaksolla); kolmas porras on Kompassin oma laajennus, sillä mallissa ei ole tämän jälkeen uutta tuntirajaa.

Poissaoloksi lasketaan kaikki oppilaan poissaolot – sekä luvalliset että luvattomat (KouluKunnossa). Riskitekijät kasvavat, kun poissaolokertymä ylittää 10 % koulutyöajasta. Kompassin pisteytys noudattaa tätä: portaat lasketaan kokonaispoissaolosta, ja luvattomuus lisää painoa erikseen omana signaalinaan.

Ongelmallisen poissaolon hälytysrajat (Kearney): Tunneissa laskettavan portaittaisen mallin rinnalla Kompassi nostaa esiin kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa vakiintuneet ongelmallisen poissaolon (problematic absenteeism) kriteerit, jotka auttavat tunnistamaan tilanteen ajoissa: vähintään 25 % poissaoloa vähintään kahden viikon jaksolla tai vähintään 10 poissaolopäivää minkä tahansa 15 viikon jakson aikana. Kearneyn määritelmään kuuluu myös kolmas kriteeri: merkittävä vaikeus osallistua opetukseen vähintään kahden viikon ajan siten, että se häiritsee oppilaan tai perheen arkea. Kun jokin kriteeri täyttyy, tilanne selvitetään ja tuki käynnistetään viiveettä riippumatta siitä, ovatko poissaolot luvallisia vai luvattomia.

KouluKunnossa erottaa tärkeästi kolme poissaolotyyppiä, joilla on eri interventiologiikka: koulukieltäytyminen (emotionaaliset/ahdistusperustaiset syyt → psykososiaalinen tuki ensin), lintsaus/karkailu (ulkoiset syyt → rakenteet ja seuranta) ja somaattiset/terveydelliset syyt (terveydenhoitajan arvio, psykosomaattisuuden tunnistaminen).

Poissaolon funktio – SRAS-R-logiikka

Pelkkä poissaolon tyyppi ei riitä tuen kohdentamiseen; ratkaisevaa on mikä poissaoloa ylläpitää. School Refusal Assessment Scale – Revised (SRAS-R, Kearney) jäsentää koulupoissaolon neljään funktioon, jotka jakautuvat kahteen vahvistamisen tyyppiin:

Olennaista: negatiivisesti vahvistuvaa poissaoloa ei tueta pakottamalla – se vain lisää välttämistä. Positiivisesti vahvistuvassa poissaolossa keskeistä on tehdä läsnäolosta palkitsevampaa kuin poissaolosta.

Kompassi ei jätä tätä pelkän tekstin varaan: kun funktio on kirjattu, tukisuosituksiin liitetään automaattisesti funktion mukainen varoitus siitä, mitä ei pidä tehdä. Negatiivisesti vahvistuvassa poissaolossa varoitetaan läsnäoloseurannan kiristämisestä ja paineen lisäämisestä; positiivisesti vahvistuvassa muistutetaan, ettei pelkkä ymmärtävä keskustelu riitä ilman johdonmukaisia rakenteita – mutta myös siitä, ettei motivaatio-ongelmaa saa olettaa ennen kuin välttäminen on suljettu pois.

Jos poissaoloja on varhaisen puuttumisen rajan verran mutta funktiota ei ole selvitetty, Kompassi nostaa sen erikseen tärkeimmäksi seuraavaksi selvitettäväksi asiaksi. Sama tuntimäärä vaatii täysin eri tuen sen mukaan, välttääkö oppilas jotain koulussa vai hakeeko hän jotain koulun ulkopuolelta.

Suositellut työvälineet

Kun poissaolo on luonteeltaan koulukieltäytymistä tai sekamuotoista, Kompassi suosittelee jäsenneltyä arviota moniammatillisen työn tueksi. SRAS-R auttaa tunnistamaan poissaolon funktion; sen rinnalle laaditaan yksilöllinen, kirjattu läsnäolosuunnitelma, jossa sovitaan asteittaiset tavoitteet, tukihenkilö ja seurantapäivä. Arviolomake täytetään tyypillisesti psykologin tai kuraattorin ohjauksessa.

Kouluun paluu pitkittyneen poissaolon jälkeen

Pitkittyneen poissaolon jälkeen paluu suunnitellaan yksilöllisesti ja asteittain. Tyypillisiä järjestelyjä: lyhennetty koulupäivä alussa, ennakoidut ja turvalliset tunnit, nimetty turvallinen aikuinen, rauhallinen tila kuormituksen hetkille, selkeä viikkorakenne ja säännöllinen lyhyt yhteydenpito kotiin. Tavoitteena on kestävä läsnäolo, ei nopea täysi paluu – liian nopea paluu voi johtaa uuteen poissaolokierteeseen.

Huom: mallin nimi mainitaan tukitoimien lähdemerkinnöissä, pikalaskennan teksteissä ja tekoälylle annettavassa ohjeessa. Tuntirajat ovat kuitenkin pelkkiä lukuja: jos kunnassa on oma vastaava portaittainen malli, rajat vastaavat todennäköisesti sitä, koska molemmat perustuvat samoihin 10 %:n ja 20 %:n osuuksiin 12 viikon jaksosta.

🎯 Tavoitekokonaisuuksittain eteneminen (ent. vuosiluokkiin sitomaton opetus)

Elokuussa 2025 voimaan tulleessa perusopetuslain muutoksessa vanha käsite vuosiluokkiin sitomaton opetus (VSOP) korvautui käsitteellä opinnoissa eteneminen tavoitekokonaisuuksittain. Tällä tarkoitetaan, että oppilas opiskelee hänelle laaditun suunnitelman mukaisesti yhdessä tai useammassa oppiaineessa tavoitekokonaisuuksittain vuosiluokittaisen etenemisen sijaan.

Kompassissa tämä esitetään oppilaskohtaisen tuen vahvana akateemisena keinona. Useimmiten kyseeseen tulee vuosiluokkaa hitaammin eteneminen: oppilas saa lisäaikaa joidenkin tavoitteiden saavuttamiseen, jolloin voidaan välttää esimerkiksi hylätty arvosana ja vuosiluokan kertaaminen. Eteneminen voi olla myös nopeampaa (esim. lahjakkuus tai myöhään maahan tullut oppilas), mutta tämä on harvinaisempaa.

Keskeiset reunaehdot (Opetushallitus 2025):

• Aina yksilöllistä – ei laadita ryhmää varten. Oppilas opiskelee ensisijaisesti oman vuosiluokkansa ryhmässä.
• Edellyttää oppilaskohtaista suunnitelmaa, arviointia ja hallintopäätöstä. Pykäläketju on kolmiosainen: 20 d § tuen tarpeen arviointi → 20 f § tukea koskeva päätös → 20 h § päätös oppimäärästä tai opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamisesta, johon tavoitekokonaisuuksittain eteneminen sisältyy.
• Poikkeaminen on lain mukaan viimesijainen toimi. Koska tavoitekokonaisuuksittain etenemisellä ei ole vaikutusta jatko-opintoihin hakeutumiseen, sitä tulisi hyödyntää ennen oppiaineen oppimäärän rajaamista.
• Hitaammin etenevälle on annettava ryhmäkohtaisia ja oppilaskohtaisia tukitoimia ennen siirtymää (nopeammin etenevälle ei).
• Ei rajaa oppimäärää: oppilas suorittaa pääsääntöisesti kaikki tavoitteet, vain suoritusajalla varioiden. Arviointi tapahtuu normaalisti oppiaineittain.
• Suunnitelman toteutumista arvioidaan vähintään kerran lukuvuodessa, ja kun tarve lakkaa, päätös puretaan.

💙 Tukitoimitsuunnittelun teoreettiset perusteet

Self-Determination Theory – Ryan & Deci (2000)

Kaikki Kompassin generoimat tukisuositukset on rakennettu itsemääräämisteorian (SDT) kolmen psykologisen perustarpeen ympärille. Kyseessä on laajasti tutkittu motivaatio- ja hyvinvointiteoria, jonka soveltaminen kouluympäristöön on tuottanut vahvaa tutkimusnäyttöä.

• Autonomia: Oppilaalla on kokemus, että hän voi vaikuttaa omaan oppimiseensa ja tilanteeseensa. Käytännössä: valinnanmahdollisuudet, osallisuus suunnitteluun, oman äänen kuuleminen.
• Kompetenssi: Oppilaalla on kokemus pätevyydestä ja onnistumisesta. Käytännössä: sopiva vaatimustaso, onnistumiskokemukset, monipuoliset arviointitavat, erityisvaikeuksiin vastataan.
• Yhteenkuuluvuus: Oppilaalla on kokemus kuulumisesta ryhmään ja kouluyhteisöön. Käytännössä: ryhmäyttäminen, opettajasuhteen laatu, vertaissuhteiden tukeminen.

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa – Murphy (2015)

John J. Murphyn teokseen Solution-Focused Counseling in Schools pohjautuva lähestymistapa rakentaa tukityöskentelyn oppilaan vahvuuksien, voimavarojen ja aiempien onnistumisten varaan. Kompassissa tämä näkyy erityisesti tukisuunnittelun rakenteessa: arvio alkaa aina vahvuuksien tunnistamisesta ja tukitoimet rakentuvat niiden päälle.

Murphyn keskeisiä periaatteita Kompassin tukisuunnittelussa:

• Poikkeuksien etsiminen: Milloin tilanne on ollut parempi? Mikä auttoi?
• Pienet, saavutettavat askeleet: Muutos alkaa pienistä, konkreettisista teoista
• Oppilaan toimijuus: Oppilas on oman elämänsä asiantuntija – ei toimenpiteiden kohde
• Skaalakysymykset: "Missä olet nyt? Mitä tarvitset päästäksesi yhden askeleen eteenpäin?"
• Yhteistyösuhde: Ammattilaiset ja oppilas työskentelevät yhdessä, ei vastakkain

Missä ratkaisukeskeisyys näkyy konkreettisesti

Periaatteet on kirjoitettu sovellukseen neljään kohtaan, jotta ne ohjaavat lopputulosta eivätkä jää pelkäksi lähdeviitteeksi:

• Järjestys. Sekä ammattilaisen arvio, tuloste, palaverikooste että perheyhteenveto käsittelevät vahvuudet ennen huolia – myös se ryhmä, joka tekee päätökset, lukee ne siinä järjestyksessä.
• Oma osio poikkeuksille. Arvio sisältää osion “Poikkeukset – milloin asiat sujuvat paremmin”: mikä oppiaine, tunti, aikuinen, ryhmä tai ajankohta sujuu paremmin ja mitä silloin on toisin. Jos poikkeuksia ei löydy tiedoista, osio sanoo sen suoraan ja ehdottaa kysymykset, joilla ne löytyisivät – se ei keksi niitä.
• Asteikkokysymys seurantaan. Jokainen arvio ja jokainen syvennetty toimenpidesuunnitelma päättyy yhteen 0–10-asteikkokysymykseen, joka on muotoiltu juuri tälle oppilaalle, sekä kuvaukseen siitä, mistä yhden pykälän nousu käytännössä huomattaisiin.
• Tavoitteiden myönteinen muotoilu. Generointi ohjeistetaan kirjoittamaan tavoitteet siitä, mitä oppilas alkaa tehdä, ei siitä mitä hän lopettaa: “kuuntelen ja viittaan” eikä “lopetan metelöinnin”.

Ratkaisukeskeisyys ei tarkoita pehmentelyä. Huolet kirjataan yhtä suorasanaisesti kuin ennenkin; periaate koskee järjestystä ja tavoitteiden kieltä, ei sitä, sanotaanko vaikeat asiat ääneen. Tämä on kirjoitettu myös generointiohjeeseen erikseen.

✅ Interventioiden tutkimusnäyttö

Kompassin tukisuositukset perustuvat useisiin meta-analyyseihin ja systemaattisiin katsauksiin, jotka arvioivat koulupoissaoloihin ja pudokkuuteen kohdistuvien ohjelmien vaikuttavuutta:

Jakobsen ym. (2025) – CBT-interventiot koulukieltäytymiseen

Ennakkorekisteröity meta-analyysi (15 tutkimusta, 932 nuorta) osoitti, että kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (CBT) perustuvilla interventioilla on myönteinen vaikutus koulupoissaoloihin erityisesti emotionaalisissa tapauksissa. Vaikutuksen suuruus riippuu vertailutavasta: kontroloimaton ennen–jälkeen-vaikutuskoko oli suuri (g ≈ 1,02), mutta verrokkiryhmään verrattuna vaikutuskoko läsnäoloon oli kohtalainen (g ≈ 0,44). Ero on tärkeä tulkita oikein – osa muutoksesta tapahtuu ilman interventiotakin. Lisäksi CBT vähensi ahdistus- ja masennusoireilua. Löydösten perusteella CBT on perusteltu hoitomenetelmä koulukieltäytymisessä, ei lintsauksessa.

Middleton, Watson & Anderson (2026) – Koulupohjaiset interventiot

Tuorein saatavilla oleva systemaattinen katsaus (16 tutkimusta, pääosin yhdysvaltalaisia, yksi Australiasta) koulupohjaisista interventioista yläasteikäisillä pitkäaikaisesti poissaolevilla oppilailla. Katsaus on kirjoitettu brittiläisessä kontekstissa (Cambridgen yliopisto) ja korostaa monimuotoisten, yksilöllisesti räätälöityjen interventioiden tärkeyttä sekä emotionaalista kouluvälttelyä (EBSA) erityistapauksena. Tulokset olivat lupaavia mutta vaihtelevia; vahvaa näyttöä yksittäisistä menetelmistä on toistaiseksi vähän.

Wilson ym. (2011) – Dropout Prevention and Intervention Programs

Laajan meta-analyysin tulokset osoittivat, että kouluun kiinnittymistä ja läsnäoloa tukevat ohjelmat ovat vaikuttavia. Toimivimmiksi osoittautuivat henkilökohtainen ohjaus ja mentorointi, kodin ja koulun välisen yhteistyön rakentaminen sekä monitasoinen tuki.

Psyridou ym. (2024) – Koneoppiminen ja varhainen tunnistaminen

Jyväskylän yliopiston monitieteisessä koneoppimistutkimuksessa (Psyridou ym. 2024) hyödynnettiin 13 vuoden pitkittäisaineistoa noin 2000 lapsen koulupolulta esiopetuksesta yhdeksännelle luokalle. Tutkimuksessa osoitettiin, että toisen asteen pudokkuus on ennustettavissa jo alakoulun lopussa (luokka 6, AUC ≈ 0,61), ja ennustuskyky kasvaa luokka-asteen myötä. Mallit hyödynsivät akateemisten ja kognitiivisten taitojen, motivaation, käytöksen ja hyvinvoinnin tietoja – juuri niitä osa-alueita joita Kompassi kartoittaa. Tutkimus korostaa varhaisen tunnistamisen kriittistä merkitystä ja tukee Kompassin pisteytysrakennetta.

🇫🇮 Ratkaisukeskeinen oppilashuoltotyö ja moniammatillinen yhteistyö

Kompassin moniammatillisen vastuujako-, palaverirakenne- ja ratkaisukeskeisyysmalli pohjautuu ratkaisukeskeisen oppilashuoltotyön tutkimukseen (erityisesti Murphy 2015) sekä Bronfenbrennerin ekologiseen systeemiteoriaan.

Onnistumisen edellytykset oppilashuoltotyössä (Lambert 1992; Murphy 2015)

Psykoterapiatutkimuksen meta-analyyseista (alkuperäisesti Lambert 1992) on johdettu neljä yhteistä osatekijää, jotka ennustavat tuloksellisuutta. Murphy (2015) soveltaa näitä kouluympäristöön. Kompassi pyrkii tukemaan näitä kaikkia generoinneillaan:

• Asiakkaaseen / oppilaaseen liittyvät tekijät (40 %) – oppilaan vahvuudet, mielipiteet, kiinnostuksen kohteet, sosiaalinen tuki. Tästä syystä Kompassi nostaa lomakkeen "Vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet" -kentän keskeiseksi syötteeksi promptiin.
• Työntekijän ja oppilaan suhde (30 %) – luottamus, kunnioitus, ymmärrys.
• Toivo ja myönteiset odotukset (15 %) – ratkaisukeskeisen lähestymistavan ydintä.
• Käytetty menetelmä (15 %) – konkreettiset interventiot.

Tämä jakauma korostaa, että oppilaan oma ääni ja luottamuksellinen suhde ovat tukitoimia tärkeämpiä – periaate, jota Kompassi noudattaa: pisteytys nostaa esiin huolen, mutta oppilaan vahvuudet ja toivon näkökulma kulkevat mukana kaikissa generoinneissa. (Huom: prosenttiosuudet ovat suuntaa-antavia ja perustuvat varhaisiin meta-analyyseihin; niitä on myös tieteellisesti kritisoitu, mutta ne havainnollistavat hyvin suhteen ja oppilaan oman panoksen merkitystä.)

Ekologinen systeemiteoria oppilaan tukemisessa (Bronfenbrenner 1979)

Bronfenbrennerin ekologinen systeemiteoria auttaa hahmottamaan oppilaan ympärillä olevat tahot. Lapsen ympärillä toimivat tahot (luokanopettaja, erityisopettaja, kuraattori, terveydenhoitaja) muodostavat mikrosysteemin; heidän keskinäinen yhteistyönsä mesosysteemin; kunnan sosiaali-, terveys- ja sivistystoimi eksosysteemin. Kompassin VASTUUJAKO-osio konkretisoi näitä systeemitasoja – ei vain "kuka tekee mitä", vaan myös kuka koordinoi tasojen välistä yhteistyötä (siksi vastuukoordinaattori-rooli).

Toimiva palaverirakenne ja yhteinen kieli

Moniammatillisen yhteistyön tutkimuksessa (mm. Kekoni ym. 2019; Mönkkönen ym. 2019) nousevat keskeisiksi yhteistyön onnistumisen edellytyksiksi:

• Selkeät palaverirakenteet – asialista etukäteen, tavoitteet kirkkaina, vastuut ja seuranta kirjattuna
• Yhteinen kieli ja käsitteet – eri ammattilaiset eivät aina tunne toistensa työtä riittävän hyvin
• Tasavertainen dialogi oppilaan ja huoltajien kanssa (Mönkkönen ym. 2019; Iveson ym. 2012)
• Ratkaisukeskeinen kysymisen tapa – ongelmista tavoitteiksi, mistä eroon → miltä muutos näyttää käytännössä
• Salassapidon tulkinta lapsen edun suuntaan – ei suojaksi yhteistyöltä, vaan suojaksi lapselle

Kompassi ottaa nämä periaatteet huomioon JATKOTOIMET- ja VASTUUKOOSTE-rakenteissa, joissa palaverille nimetään selkeästi koollekutsuja, vastuujako on yksiselitteinen, ja tarkistuspisteet aikataulutettu etukäteen.

Ratkaisukeskeisyyden ydinperiaatteet (Murphy 2015; Iveson ym. 2012; Furman 2012)

Ratkaisukeskeinen työote keskittyy vahvuuksien ja voimavarojen kartoittamiseen ennen ongelman analyysia. Kompassin generoinnit suosittavat:

• Kysymistä, mikä on jo edistänyt toivotun tulevaisuuden toteutumista (Iveson ym. 2012)
• Tavoitteen määrittelyä myönteisesti: ei "lopetan metelöinnin" vaan "kuuntelen ja viittaan" (Murphy 2015)
• Pienten poikkeusten ja onnistumisten etsimistä – pieni muutos voi käynnistää isompia muutoksia
• Oppilaan osallistamista ratkaisujen suunnitteluun – sitoutumisen ja motivaation näkökulmasta välttämätöntä
• Lapsen oikeutta ilmaista näkemyksensä (YK:n lapsen oikeuksien sopimus, 12 ja 13 artikla)

🎓 Kompassin tausta: kehittäjän oma kehittämishanke

Kompassin moniammatillisen yhteistyön malli, palaverirakenteet ja ratkaisukeskeinen ote eivät ole syntyneet pelkästään kirjallisuudesta, vaan ne pohjautuvat kehittäjän omaan käytännön kehittämistyöhön oppilashuollossa.

Kehittäjä on tehnyt Kouluhyvinvoinnin erikoistumisopintojen (Turun yliopisto) yhteydessä kehittämishankkeen "Keihäänkärkeä etsimässä – Ratkaisukeskeisen oppilashuollon ja moniammatillisen yhteistyön toimivat käytänteet" (Viinikka 2020). Hankkeessa tutkittiin, mitkä tekijät tekevät oppilashuollon moniammatillisesta yhteistyöstä toimivaa.

Hankkeen keskeiset havainnot, jotka näkyvät Kompassissa

• Ratkaisukeskeisyys keihäänkärkenä: Oppilashuoltotyön vaikuttavuus paranee, kun työ keskittyy vahvuuksiin, voimavaroihin ja oppilaan omaan toivottuun tulevaisuuteen ongelmakeskeisyyden sijaan. Kompassi nostaa vahvuudet ja suojaavat tekijät esiin jokaisessa arviossa.
• Yhteistyön rakenteet ratkaisevat: Selkeät palaverikäytännöt, sovitut vastuut ja seuranta erottavat toimivan yhteistyön hajanaisesta. Kompassin vastuunjako- ja seurantarakenteet on suunniteltu tämän pohjalta.
• Yhteinen kieli: Eri ammattilaiset (opettajat, kuraattorit, terveydenhoitajat, koulun ulkopuoliset tahot) eivät aina tunne toistensa työtä. Kompassin jäsennelty rakenne tuottaa kaikille saman, yhteisen kokonaiskuvan oppilaan tilanteesta.
• Oppilaan ja huoltajien osallisuus: Lapsella on oikeus tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa. Tämä periaate on Kompassin keskiössä – mukaan lukien erillinen oppilaan ääni -osio vastuunjaossa.
• Koulun ja koulun ulkopuolisten tahojen yhteistyö: Hankkeessa haastateltiin sekä koulujen oppilashuoltoa että ulkopuolisia toimijoita (lastensuojelu, perhesosiaalityö, lasten psykiatria). Kompassi ehdottaa aktiivisesti ulkopuolisia tukitahoja haastavissa tilanteissa.

Kompassi on siis pyrkimys tuoda nämä käytännössä toimiviksi havaitut periaatteet jokaisen oppilashuollon ammattilaisen ulottuville systemaattisena, tutkimusperustaisena työkaluna.

🤖 Tekoälyn rooli ja rajoitteet

Tämä versio Kompassista (kunta-versio) on suunniteltu käytettäväksi yhdessä kunnan oman, hyväksytyn tekoälyavustajan – tyypillisesti Microsoft Copilot for Educationin – kanssa. Kompassi itse ei kutsu mitään tekoälyä, eikä lähetä mitään tietoa ulkopuolelle. Kaikki oppilastiedot pysyvät käyttäjän omassa selaimessa.

Työnkulku on seuraava:

1. Käyttäjä täyttää lomakkeen Kompassiin (pseudonymisoiduin tiedoin)
2. Kompassi rakentaa pisteytyksen ja muodostaa valmiin Copilot-promptin
3. Käyttäjä kopioi promptin manuaalisesti kunnan Copilotiin omalla työasemallaan
4. Copilot tuottaa rakenteellisen analyysin ja tukisuositukset
5. Käyttäjä kopioi vastauksen takaisin Kompassiin, joka jäsentää sen lukukelpoiseen muotoon (analyysi, kehityssuunta, tukitoimet osa-alueittain, vastuujako, eettinen huomio)

Mitä promptiin menee

Prompti sisältää pisteytyksen, huolen rajan ylittävät osa-alueet ja kaikki lomakkeeseen kirjatut vastaukset – myös ne, joissa ei todettu ongelmaa. Tieto-osaa ei karsita: kaikki kirjatut vastaukset menevät promptiin. Katkaisu pudottaisi realistisella huoliprofiililla juuri ne osiot, jotka ovat lomakkeen lopussa – perheen näkemyksen ja oppilaan oman äänen.

Vastaukset esitetään lomakkeen omalla suomenkielisellä tekstillä ja ryhmiteltynä sen ammattilaisen mukaan, joka ne on kirjannut. Molemmat luetaan suoraan lomakkeen rakenteesta, joten erillistä käännössanakirjaa ei ole eikä prompti voi ajautua eri linjoille lomakkeen kanssa. Tämä ei ole kosmeettinen asia: koodinimet ovat monitulkintaisia. Esimerkiksi lomakkeen vastaus ”Laajasti tukitoimia – heikko vaste” olisi koodina extensive, jonka kielimalli lukee luontevasti myönteisenä. Promptiin merkitään myös erikseen, mitkä rivit ovat ammattilaisen vapaata tekstiä.

Mitä tekoäly tekee (kun käyttäjä syöttää promptin Copilotiin)

• Yhdistää eri osa-alueiden tiedot kokonaisanalyysiksi
• Tuottaa yksilöllisiä, tilannesidonnaisia tukisuosituksia tutkimuspohjaisesti
• Tunnistaa suojaavia tekijöitä ja vahvuuksia riskitekijöiden rinnalla
• Priorisoi toimenpiteitä vakavuuden ja kiireellisyyden mukaan
• Ehdottaa tarvittaessa koulun ulkopuolisia tukitahoja (lastensuojelu, sosiaalihuoltolaki §35, koululääkäri, nuorisopsykiatria)

Mitä tekoäly ei tee

• Ei korvaa ammattilaisen harkintaa tai kliinistä arviota
• Ei tee diagnoosia tai hoitosuosituksia
• Ei pääse oppilaan muihin tietoihin (Wilma, potilastiedot, jne.)
• Ei varmista tietojen paikkansapitävyyttä – syötetty tieto määrää laadun

Tietoturva

Kompassi ei lähetä tietoja palvelimelle eikä kutsu tekoälyä suoraan. Oppilastiedot pysyvät käyttäjän selaimessa (localStorage). Tekoälyn käyttö tapahtuu erikseen organisaation käyttämässä tekoälypalvelussa (esim. Copilot), johon syötetään valmis prompti manuaalisesti. Käytä aina pseudonyymejä ja tarkista ennen palauttamista, ettei tekoälyn tuottama vastaus sisällä tunnisteita.

Tekoälyn rooli Kompassin omassa kehitystyössä

Edellä kuvattu koskee tekoälyn roolia käytön aikana. Tämä kappale koskee eri asiaa: sitä, miten Kompassi on rakennettu. Kompassi on kehitetty tekoälyavusteisesti. Se sanotaan tässä auki, koska sovellus itse vaatii käyttäjältään tekoälyn käytön merkitsemistä tulosteisiin – olisi epäjohdonmukaista vaatia läpinäkyvyyttä käyttäjältä ja vaieta omalta osaltaan.

Työnjako on ollut seuraava:

Tekoäly ei ole päättänyt mistään sisällöllisestä kysymyksestä. Se ei ole valinnut, mitä lomakkeessa kysytään, mikä on riskitekijä tai kuinka paljon mikäkin painaa. Nämä ovat kehittäjän ratkaisuja, ja ne on perusteltu tässä tietopohjassa kohta kohdalta.

Miksi tämä ei ole laadun tae kumpaankaan suuntaan

Tekoälyavusteisesti kirjoitettu koodi ei ole automaattisesti sen parempaa eikä huonompaa kuin käsin kirjoitettu. Riski on erilainen: kielimalli tuottaa sujuvaa tekstiä myös silloin, kun se on väärässä, ja uskottavan näköinen virheellinen lähdeviite on vaarallisempi kuin ilmeinen virhe. Kompassin kehityksessä tähän on vastattu kolmella tavalla:

• Jokainen tutkimus- ja lakiväite on tarkistettu alkuperäisestä lähteestä – ei muistista eikä kielimallin vastauksesta. Tarkistuksessa on myös löytynyt ja korjattu virheitä, myös sellaisia, jotka olivat sovelluksessa pitkään.
• Automaattinen testisarja: yli 600 tarkistusta, jotka ajetaan jokaisen muutoksen jälkeen, sekä 20 000 satunnaisprofiilin regressioajo, joka tuottaa yhden tiivisteen. Jos tiiviste muuttuu ilman että pisteytystä oli tarkoitus muuttaa, jokin on rikki.
• Ulkopuolinen katselmointi: sovellus on auditoitu kehitysprosessin ulkopuolisella arvioinnilla, jonka löydökset on käyty läpi ja korjattu erissä.

Mikään näistä ei tee Kompassista validoitua mittaria eikä poista sitä, että vastuu jokaisesta ratkaisusta on kehittäjällä. Ne kertovat, millä tavalla laatu on pyritty varmistamaan – ja ostajan on syytä arvioida se itse.

⚖️ Lainsäädännöllinen viitekehys

Kompassin toimintaperiaatteet on rakennettu seuraavan lainsäädännön mukaisesti:

• Perusopetuslaki (628/1998) 26 § 3 mom: Opetuksen järjestäjän velvollisuus ennaltaehkäistä perusopetukseen osallistuvan oppilaan poissaoloja sekä seurata ja puuttua niihin suunnitelmallisesti
• Perusopetuslaki (628/1998) 35 §: Oppilaan velvollisuus osallistua perusopetukseen, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta
• Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013): Opiskeluhuollon moniammatillisuus, oppilaan oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon
• Perusopetuslain muutos (2025): Uusi tuen malli: ryhmäkohtainen tuki (kaikille) ja oppilaskohtainen tuki (vahvin yksilöllinen tuki). Oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskeva suunnitelma.
• Oppivelvollisuuslaki (1214/2020): Laajennettu oppivelvollisuus ja velvollisuus seurata sen toteutumista
• GDPR / Tietosuoja-asetus: Oppilastietojen käsittely – pseudonymisointi, tarkoitussidonnaisuus

Tietojen minimointi käytännössä

GDPR:n 5 artiklan 1 c -kohdan mukaan kerättävän tiedon on oltava käsittelyn tarkoituksen kannalta tarpeellista. Tämän periaatteen perusteella Kompassi ei kysy oppilaan sukupuolta lainkaan: tieto ei vaikuttaisi pisteytykseen eikä ohjaisi tukisuosituksia, joten sen kerääminen ei olisi perusteltua. Sukupuolen käyttäminen riskipisteytyksessä olisi lisäksi tuonut mukanaan syrjinnän riskin.

Samasta syystä Kompassi kysyy vain ne tiedot, jotka joko vaikuttavat pisteytykseen tai välittyvät tukisuunnitelmaan. Jos kenttä ei tee kumpaakaan, se kuuluu poistaa – ei säilyttää “varmuuden vuoksi”.

Pseudonymisointi koskee myös luokan seulontaa

Myös luokan seulonnassa oppilaat merkitään pseudonyymillä – nimikirjaimilla (esim. “M.V.”) tai koodilla, jossa on numero (esim. “7C-04”). Ilman tätä rajausta seulonta tallentaisi selaimeen tunnistettavan nimen ja kuusi hyvinvointihavaintoa samasta oppilaasta. Yksittäisessä arviossa pseudonyymi on aina ollut vaatimus, joten linja oli sisäisesti ristiriitainen.

Pseudonymisointi ei kuitenkaan tee tiedosta ei-henkilötietoa. Nimikirjaimet ja luokkatunnus yhdessä yksilöivät oppilaan koulun sisällä useimmissa luokissa, ja GDPR:n näkökulmasta pseudonymisoitu tieto on edelleen henkilötietoa – toisin kuin anonymisoitu. Seulonta siis muodostaa selaimeen tietoaineiston, joka on käsiteltävä henkilötietona: se on rajattava niihin, joilla on työtehtävään perustuva peruste, ja poistettava kun sitä ei enää tarvita. Pseudonymisointi vähentää vahingon laajuutta, jos laite joutuu vääriin käsiin – se ei poista käsittelyn sääntöjä.

Jos avaat vanhan seulonnan, jonka tunnisteet näyttävät nimiltä, Kompassi huomauttaa siitä ja kehottaa korvaamaan tunnisteet.

Suostumus monialaiseen käsittelyyn

Yksittäisen oppilaan asian käsittely monialaisessa asiantuntijaryhmässä perustuu suostumukseen (oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013, 19 §). Lain sanamuoto on tässä täsmällinen ja se on syytä lukea sellaisenaan: asiantuntijaryhmään voidaan nimetä asiantuntijoita jäseneksi “vain opiskelijan tai, ellei opiskelijalla poikkeuksellisesti ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, hänen huoltajansa suostumuksella”. Suostumuksen antaa siis oppilas itse. Huoltaja antaa sen vain siinä poikkeustapauksessa, ettei oppilaalla ole edellytyksiä arvioida suostumuksen merkitystä.

Käytäntö on tätä varovaisempi, ja se on eri asia kuin laki. Monessa koulussa oppilaasta puhutaan oppilashuollossa nimellä vasta, kun huoltajalta on saatu suostumus, ja huoltajaan ollaan tavallisesti yhteydessä ennen monialaista käsittelyä. Tämä on perusteltu ja vakiintunut yhteistyötapa, mutta se on käytäntö – ei lain vaatimus. Kompassi erottaa nämä kaksi toisistaan kaikkialla, missä suostumuksesta puhutaan: suostumuslaatikossa, kirjausvahvistuksessa ja tulostetussa palaverikoosteessa.

Kompassissa suostumus kirjataan yhdellä napilla, joka tallentaa päivämäärän ja kirjaajan. Kirjaus näkyy oppilaslistassa, palaverikoosteen näytöllä ja tulostetussa palaverikoosteessa – siinä asiakirjassa, jota monialaisessa ryhmässä käytetään. Jos suostumusta ei ole kirjattu, tuloste sisältää siitä näkyvän huomautuksen.

Keskeneräinen luonnos ja usean ammattilaisen yhteistäyttö

Ensimmäistä arviota ei aina ehditä tehdä yhdessä. Siksi lomakkeen voi tallentaa keskeneräisenä luonnoksena: yksi ammattilainen täyttää oman osuutensa, tallentaa, ja siirtää tiedot vienti/tuonti-toiminnolla seuraavalle. Viimeinen täyttäjä generoi valmiin arvion.

• Luonnos ei tuota pisteytystä eikä mene arviohistoriaan, joten välitallennukset eivät näy kehityskäyrässä eivätkä vääristä seurantaa.
• Luonnokseen kertyy lista siitä, ketkä ovat sitä täydentäneet ja milloin.
• Oppilaslistassa näkyy merkintä “📝 Luonnos kesken” ja täyttöaste, sekä nappi luonnoksen jatkamiseen.
• Kun valmis arvio tallennetaan, luonnos poistuu automaattisesti – sen tiedot ovat nyt arviossa.

Mitä poisto poistaa – ja mitä ei

Toiminto “Tyhjennä kaikki data” poistaa kaiken, mitä Kompassi on tallentanut siihen selaimeen, jossa nappia painetaan: oppilaiden arviohistoriat, keskeneräiset luonnokset, luokan seulonnat, suostumuskirjaukset ja sovelluksen asetukset.

Poisto ei ulotu näihin – ne on tarkistettava erikseen:

Tietojen poistaminen ja varmuuskopiointi

Toiminto “Tyhjennä kaikki data” poistaa kaiken, mitä Kompassi on tähän selaimeen tallentanut: oppilaiden arviohistoriat, luokan seulonnat ja sovelluksen asetukset. Toiminto kertoo ennen poistoa erittelynä, mitä ollaan poistamassa, ja vaatii kaksinkertaisen vahvistuksen.

Varmuuskopio sisältää sekä yksittäiset arviot että luokan seulonnat. Varmuuskopio salataan oletuksena: salaus tehdään selaimessa (AES-GCM 256, avain johdetaan salasanasta PBKDF2:lla, 310 000 kierrosta), ja suola sekä alkuarvo arvotaan joka viennillä uudelleen. Tiedoston nimestä ja päiväyksestä näkee, mikä varmuuskopio on kyseessä, mutta sisältö ei aukea ilman salasanaa. AES-GCM havaitsee myös tiedoston muokkaamisen.

©️ Tekijänoikeus, oma tuotanto ja käytetyt lähdemateriaalit

Kompassi on kaupallinen tuote, joten on syytä sanoa täsmällisesti, mikä siinä on omaa ja mikä on toisten aineistoa. Lähtökohta on tekijänoikeuden perussääntö: suoja koskee ilmaisua, ei ideaa, menetelmää eikä tietoa. Tukiopetuksen antaminen, nimetty turvallinen aikuinen tai poissaolojen portaittainen seuranta ovat ammatillisia menetelmiä, joita kukaan ei omista. Suojaa saa se, miten asia on kirjoitettu.

Kompassin omaa tuotantoa

• Interventiokirjasto (38 tukitoimea kuudella osa-alueella): jokaisen toimen nimi ja kuvausteksti on kirjoitettu tätä sovellusta varten. Kentän src tarkoitus on kertoa, mihin tutkimukseen tai lakiin toimi nojaa – se ei ole merkintä siitä, mistä teksti olisi lainattu.
• Pisteytys: osa-alueiden rakenne, painot, huolen rajat, eskalaatiosääntö ja kattavuusmittari.
• Lomakkeen kysymykset ja niiden suomenkieliset vastausvaihtoehdot.
• Tekoälylle annettavien promptien rakenne, palaverikoosteen ja huoltajakoosteen rakenne sekä jatkoseurannan logiikka.
• Tämä tietopohja ja sovelluksen kaikki ohjetekstit.

Toisten aineistot, joihin Kompassi viittaa mutta joita se ei toisinna

Sovellukseen upotetut ulkopuoliset komponentit

Kompassi on yksi HTML-tiedosto, joka toimii ilman verkkoyhteyttä. Siksi kaikki tarvittava on upotettu tiedostoon itseensä. Ulkopuolisia komponentteja on kaksi, molemmat vapaasti lisensoituja:

• Chart.js – kehityskäyrän piirtävä kaaviokirjasto. MIT-lisenssi, joka sallii käytön myös kaupallisessa tuotteessa.
• Syne- ja DM Sans -kirjasinleikkaukset – upotettuina tiedostoon (data-URI), jolloin sovellus ei hae mitään verkosta eikä käyttö näy millekään ulkopuoliselle palvelimelle. Molemmat ovat SIL Open Font License 1.1 -lisensoituja, mikä sallii upottamisen ja kaupallisen käytön. Lisenssiehtojen mukaisesti lisenssiteksti toimitetaan sovelluksen mukana.

Muita ulkopuolisia riippuvuuksia ei ole: ei tyylikirjastoja, ei analytiikkaa, ei verkkokutsuja mihinkään.

Mitä tästä seuraa ostajalle

Kompassin käyttöoikeus kattaa Kompassin oman sisällön. Se ei ole lisenssi SRAS-R:ään eikä KouluKunnossa-hankkeen omiin materiaaleihin; jos koulu haluaa käyttää niitä sellaisenaan, ne hankitaan niiden omilta haltijoilta. Jos kunnassa on oma poissaolomalli, Kompassin tuntirajat vastaavat sitä todennäköisesti sellaisenaan, koska sekä Kompassi että käytössä olevat kuntamallit nojaavat samoihin 10 %:n ja 20 %:n osuuksiin 12 viikon jaksosta. Rajat ovat tässä versiossa kiinteät lukuarvot koodissa; käyttöliittymässä ei ole asetusta niiden muuttamiseen. Jos kunnan malli poikkeaa, raja-arvot on muutettava sovellukseen erikseen – tämä on tiedossa oleva kehityskohde, ei ominaisuus.

🧾 Algoritmiversiointi ja arvioiden vertailukelpoisuus

Kompassi merkitsee jokaiseen tallennettuun arvioon sen algoritmiversion, jolla arvio on laskettu. Merkintä on välttämätön, koska pisteytyksen painot ja rajat voivat kehityksen myötä muuttua: eri versioilla lasketut pistemäärät eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään.

Käytännössä tämä näkyy kahdessa paikassa. Oppilaan historiassa vanhemmalla versiolla laskettu arvio saa merkinnän “vanha pisteytys”, ja jos kehityskäyrällä on eri versioilla laskettuja pisteitä, siitä kerrotaan käyrän yhteydessä. Näin nouseva tai laskeva käyrä ei voi näyttää muutokselta oppilaan tilanteessa, jos kyse onkin laskentatavan muutoksesta.

Sama periaate koskee kattavuuslukua: myös sen laskentasääntö tallentuu arvion mukana, jotta vanhoja lukuja ei tulkita uusien rajojen mukaan.

♿ Saavutettavuus

Kompassi on rakennettu WCAG 2.1 AA -tason vaatimusten mukaisesti. Tämä ei ole vapaaehtoinen laatutavoite: digipalvelulaki (306/2019) koskee kunnan tarjoamia digitaalisia palveluja, ja vaatimus siirtyy myös kunnalle hankittavaan työkaluun.

Mitä on toteutettu

• Kontrastit. Kaikki teksti täyttää 4,5:1-vaatimuksen. Tekstiä ei himmennetä läpinäkyvyydellä vaan värillä – läpinäkyvyys kertautuu elementtien kesken, jolloin lopullista kontrastia ei voi lukea tyyleistä vaan se on mitattava. Vaatimus koskee myös viittä tulostettavaa asiakirjaa: arviotulostetta, palaverikoostetta, huoltajakoostetta, luokan seulontaa ja “Mikä Kompassi on” -esittelyä.
• Näppäimistökäyttö. Koko sovellus on käytettävissä ilman hiirtä. Ammattilaisvälilehtiä selataan nuolinäppäimillä, Home ja End vievät päihin, ja vain valittu välilehti on sarkainjärjestyksessä. Dialogit sulkeutuvat Esc-näppäimellä, kohdistus pysyy dialogin sisällä sen ollessa auki ja palaa sulkemisen jälkeen siihen painikkeeseen, josta dialogi avattiin.
• Ruudunlukija. Välilehdet, dialogit ja näkymävalitsin on merkitty rooleilla, jotka kertovat rakenteen. Molemmilla kaavioilla on tekstivastine, joka sisältää saman tiedon kuin kuva: osa-alueet, pisteet, enimmäispisteet ja se, ylittääkö jokin osa-alue huolen rajan. Pistemäärän muuttuminen ilmoitetaan elävänä alueena.
• Lomake. Jokaisella kentällä on ohjelmallisesti liitetty nimilappu. Virheilmoitukset ilmoitetaan ruudunlukijalle silloin kun ne syntyvät, eivät ennen sitä.

Tiedossa olevat rajoitteet

Nämä on rehellisempää kertoa kuin jättää kertomatta:

• Saavutettavuutta ei ole auditoitu ulkopuolisen tahon toimesta eikä testattu oikeilla apuvälineillä oikeiden käyttäjien kanssa. Toteutus on tarkistettu koneellisesti ja koodia lukemalla. Ennen laajaa käyttöönottoa kunnassa suositellaan ruudunlukijatestausta todellisen käyttäjän kanssa.
• Sovelluksesta ei ole laadittu digipalvelulain edellyttämää saavutettavuusselostetta. Se laaditaan siinä vaiheessa, kun palvelu otetaan kunnan käyttöön, koska seloste on palvelun tarjoajan – ei työkalun tekijän – velvoite.
• Kaavioiden tekstivastine kuvaa luvut, ei visuaalista muotoa. Tarkempi erittely on aina saatavilla myös taulukkona kaavion alta.